Eli meillä oli siis eilen lauantaina sattumaretki Tampereella.

Mukana oli myös kolme Kaisan kaveria kahdestakin eri lpk:sta, Kata, Laura ja Lotta. Lisäksi mukaan lähti yksi poika naapuri lpk:sta, Vili.

Tampereelle siirryimme junalla, perillä siellä olimme ennen puolta yhdeksää.

Asemalta kävelimmekin ensimmäiseksi Stokmannin eteen, oltaisiin laitettu trangiat säilöön, mutta paikka ei ollutkaan vielä auki, joten päätimme ottaa ensimmäisen tehtävän.

Noppa pyöri ja tehtäväksi tuli kertoa mitä hyvää on tehnyt partiossa viiemisen vuoden aikana.

Kun olimme käyneet ringin läpi, heitimme taas noppaa, tällä kertaa se kertoi suunnan johon lähdimme. Jokaisessa risteyksessä heitimme myöskin noppaa, kertoen mihin suuntaan jatkamme.

Jonkin aikaa ympäri Tamperetta seikakiltuamme päätimme, emme arponeet, että lähdemme Metsoon selvittämään Tampereen lpk:t. Kirjastolle päästyämme tosin totesimme että ovi ei aukeia ja kohta huomasimmekin paperin sivummalla, jossa sanottiin että kirjasto on pääsiäsien ajan kiinni. Tätä ihmettä saapui joitakin muitakin katselemaan ja selitimme että sivummalla oli lappu jossa asia selitettiin. Päätimme että selvitämme tehtävän jollain muulla tavalla, mutta siihen se kyllä jäi... Eipä tullu niitä lpk:ta selvitettyä.

Päätimme arpoa seuraavan tehtävän, joka käski mennä kenkäkauppaan ja etsimään unelmiensa korkkarit. Meille pojille se tuotti hieman haasteita, kun täytyi ajatella tämä asia siltä kannalta, että olis tyttö. Lopulta meillekkin löytyi kivat, molemmille kylläkin vihreät.

Tästä tehtävästä suoriuduttuamme päätimme arpoa, mihin museoon menisimme. Noppa lensi ja kertoi meille tulokseksi Vapriikin. Sinne löytäminen tuntui aluksi vaikelta, kukaan ei oikein tiennyt missä se oli, joten etsiydyimme kartan eteen ja siittä näimmekin kuinka yllättävän lähellä se olikaan. Tästä suoriuduimmekin sinne ongemitta.

Kierreltyämme Vapriikissa kirjoitimme kortit kaikille lpkj:lle, joita siis oli neljä koska olimme neljästä eri lpk:sta. Paras oli ehkä Vilin, jossa osoitteena oli "Rehtori Luke, LpKj   Pappilankoulu". Huomaa lpkj:n isot ja pienet kirjaimet sekä Pappilan koulu yhteen, FAIL Vili .

Vapriikin jälkeen nälkä alkoi kurnia vähän kaikkia ja päätimme arpoa ruokapaikan. Tähän saimme apua pikkuiselta pojalta joka ystävällisesti heitti meille noppaa. Evästauko paikaksi osoittautui kiinalainen ja otimme suunnan kohti Koski keskusta. Matkalla myöskin päätimme että kaikki ainakin kokeilevat tikuilla syömistä.

Kun sitten päästiin kiinalaiseen ja pöytään istumaan, valitsivat kaikki ruuaksi seisovan pöydän, vaikka se hiukan hintava olikin, 13,90€. Kun ruuat oli otettu tarttuivat kaikki kiltisti tikkuihin ja kaikki pääsivät joten kuten alkuunkin syömsessä. Kuitenkin suurin osa luovutti aikas pian, ja lopulta niillä söi enään Sanni, Vili ja minä. Lopulta Sannikin jätti leikin kesken ja tarttui haarukkaan.

Ruokailun jälkeen arvoimme mihin kirkkoon menisimme ja vastaukseksi nopalta tuli Tuomio kirkko. Kirkossa päätimme ottaa tehtäväksi valita jokaisen lempitaulu kirkosta.

Kirkon jälkee suuntamisen kulkumme bussipysäkille, josta lähdimme pussilla kohti Pyynikin tornia. Otimme bussin, josta ei ollu varmuutta menisikö se paikan läheltäkään, mutta Vili epäili että kyllä se saattaisi. Pienten pettymysten ja riemastumien risteysten jälkeen pääsimmekin suoraan tien ylös johtavan tien alkupäähän. Tästä lähdimmekin kipuamaan ylös ja kun tornille asti saavuttiin, maksettiin torniin pääsy maksut ja portaitten kipuaminen alkoi.

Kum lähdimme alas otimme kilpailun: kummalla pääsisi nopeammin alas: hissillä vai portaita juosten. Kaisa lähtikin juoksemaan portaita alas kun Vili, Lotta ja minä jäimme odottamaan hissiä. Sanni, Kata ja Laura eivät päättäneet olla kilpailussa mukana vaan kävelivät portaat alas ihan rauhassa. Hissin saavuttua pakkauduimme siihen ja lähdimme pelottavan hitaasti alaspäin. Meidän vielä alaspäin matkatessamme Kaisa huusikin alhaalta voittaneensa. Alhaalla söimme vielä munkit.

Matkalla takaisin keskustaan arvoimme kaksikin tehtävää: Ensimmäinen oli että pitäisi mennä vaatekauppaan ja sovittaa vaatetta jota ei ikinä ostaisi tai sovittaisi muussa tilanteessa. Tytöille tämänkään ei ollut vaikeaa, "rumia" naisten vaatteitahan kaupat oli väärällään. Kyllä Vili ja minäkin löysimme lopulta varsin ihanat: Vili löysi jonkun sinisen ulkoilutakin(?) ja minä varsin komean farkkutakin, joka ei kylläkään sopinut minulle ollenkaan.

Toinen tehtävä oli vertailla kolmen eri kahvilan kahvin hintoja. Hinnoiksi löysimme 1,80€; 1,60€ ja 1,80€.

Matkalla pistimme myöskin patukka kisan pystyyn, eli piti valita joku numero 1-6 väliltä ja koittaa saada se nopalla, heittää sai vartin välein. Ennemmin tai myöhemmin kukin sai suklaapötkönsä.

Kun totesimme keskustassa että meillä on rutkasti aikaa, päätimme lähteä taas seikkailemaan ympäri Tamperetta nopan mukaan. Jonkun aikaa seikkailtuamme otimme vielä yhden tehtävän, joka oli mennä kysymään jostakin kaupasta heidän halvin ja kallein tuotteensa. Kaupaksi tuli valittua Clas Ohlson ja kysyjä päätettiin taas arpoa nopalla, tehtävä osui minulle. Niimpä astelikin asiakas palvelutiskille ja kysyin asiaa. Vastaukseksi tuli että halvin olisi muovipussi ja kalleinta ei tiennyt.

Tämän jälkeen totesimme että olisi "välipalan" aika ja annoimme nopan ratkaista. Noppa antoi luvuksi viisi joka olisi oikeasti ollut Arnold's donitsi, mutta huutoäänestys oli toista mieltä ja suuntasimmekin Spice Iceen.

Tällä jokainen osti jätskiannoksensa ja vietimmekin siellä isomman tovin kaikkea jutustellen. Lopulta päätimme suunnata asemmalle jossa oli lisää odotusta.

Täältä lähdimme junalla kotiin. Junaan ahtauduimme todella järkevästi: kaikki muut kuusi ahtautuivat kuudelle vastakkain olevalle penkille ja itse valtasin neljä penkkiä...

Näin tiivistettynä retki oli oikein sattuman varainen ja mukava!

 

-Teppo